Karavaani kulkee ja koirat haukkuu

Jäähyväiskuva Reginasta

Siitä onkin jo jonkun aikaa ku oon viimeksi päivitelly tätä blogia.. Tällä hetkellä istuskellaan bussissa Montrealista Torontoon joten nyt on ”muutama” ylimääränen tunti aikaa kirjotella, sillä paljon on kaikenlaista ehtinyt tapahtua viimeisen kuukauden aikana.
Regina on nyt sitten jätetty taakse. Kaikki kurssit meni läpi, eikä niiden reputtaminen ollut oikeastaan edes lähellä. Eniten Reginasta tulen kaipaamaan tapaamiani ihmisiä. Paljon tuli haikeita jäähyväisiä jätettyä  Reginassa, mutta täytyy olla onnellinen, että tutustuin niin hienoihin ihmisiin vaihtoni aikana. Maailma on pieni paikka (siitä myöhemmin lisää), joten eihän sitä koskaan tiedä milloin sitä törmää uudestaan näihin vekkuleihin. Viimeset viikot Reginassa oli osalle porukasta hyvin stressaavia, sillä final examit aiheuttivat aikamoista stressiä suurelle osalle opiskelijoista.  Viimeisten viikkojen aikana oli jonkun verran kaikenlaisia ”läksiäistilaisuuksia” ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä suurinta osaa näistä ihmisistä tulee ikävä.

Lentokentän jäähyväisiä

Reginasta suunnattiin sitten Vancouveriin ja samalla alkoi 6 viikon reissuputki ympäri mannerta allekirjoittaneelle. Aattelin kirjotella jokasesta kaupungista lyhyen sepustuksen mitä siellä tapahtui. Jotain pientä vinkkiä näihin kaupunkiin matkaaville ajattelin myös antaa.

Vancouver (The beautiful capital of the beautiful British Columbia)

Vancouveriin lähti myös muita vaihtareita, joten odotettavissa oli hauskoja aikoja. Yhteensä meidän poppoossa oli seitsemän opiskelijaa. Lento Reginasta Vancouveriin kesti parisen tuntia ja ikkunasta pystyi mm. ihastelemaan Kalliovuoria.

Ei hassummat maisemat

Laskeutuessamme Vancouveriin kävi saman tien selväksi, että täällähän on jo kesä toisin kuin Reginassa. Reginassahan satoi lunta vielä päivää ennen lähtöämme (28.4.2014), hahhah.  Lentokentällä pähkäiltiin sitten pikku hetki, että miten päästään hostellille ja lopulta päätimme elää leveästi ja ottaa limusiinin, koska meitä oli aika monta ja matkatavaroita oli myös aika reilusti. Limusiinimatka kesti reilu puoli tuntia ja siitä piti jokaisen pulittaa n.10€..

Matkan aikana kävi hyvin nopeasti selväksi, että kyseessä on kauneusasteeltaan hieman erilainen kaupunki kuin Regina. Omaan makuun Vancouver on kaunein kaupunki, jossa olen ikinä (tähän mennessä) käynyt. Kalliovuoret, meri, auringonpaiste sekä kauniit puutarhat ja pihat olivat kyllä sellainen yhdistelmä mikä teki lähtemättömän vaikutuksen..
Hostellimme Hi-Hostel Central oli ihan keskustassa ja se oli myös aika edullinen hostelli. Mikäli joskus matkustatte Vancouveriin, kannattaa tsekata mikäli tuo paikka on vapaana. Vaikka keskustasta löytyvä hotelli/hostelli olisi piirun verran kalliimpi mitä muut niin kyllä sen saman rahan säästää nopeasti matkakuluissa (bussit ja taksit) ym. Siinä keskustan alueella oli myös ihan hyviä ruokapaikkoja, joista sai aterian viidellä dollarilla.. (3,5€!?!?!?)

Muita traveltipsejä Vancouveriin on ehdottomasti vuokrata pyörä päiväksi! (Pyörävuokra oli n. 15€) Pyöräily auringonpaisteessa ja hyvällä porukalla oli kyllä pirun hauskaa puuhaa. Pyöräiltiin oikeastaan koko päivä ympäri ,kaunista luonnonpuisto, Stanley Parkia ja muuta kaupunkia.  Stanley Park on nimetty muuten Lord Stanleyn mukaan. Sama mies myös Stanley Cupin nimen takana eli ei siis mikään ihan turha äijä.. 

Hauskaa näytti olevan.. :)

Piknik hetki stanley Parkissa

 

Capilano Bridge

 Yhtenä päivänä käytiin myös Capilano puistossa, joka oli myös hyvin kaunis paikka joskin vähän kallis. Ilmat oli kyllä meidän puolella sillä vasta viimeisenä päivänä ilma oli sateinen. Muuten oli koko ajan sellasta +20 astetta.. Lauantaina lennettiin sitten kohti San Fransiscoa ja ennen sitä tuli taas jätettyä haikeita jäähyväisiä. Kyyneleiltäkään ei vältytty tällä kertaa. Mikään kova jätkä en todellakaan ole, mutta itkua ei ole tullut väännettyä moneen vuoteen. Puuh.
San Fransisco (Mäkinen rannikkokaupunki Californiassa)
Vancouverista jatkettiin sitte San Fransiscoon lentokoneella. Hostelliin majottautuminen sai huvittavia piirteitä sillä meille annettiin avaimet huoneeseen, joka oli täynnä kiinalaisia kuorsaajia. Sieltä ei kolmea vapaata sänkyä löytynyt, jotka oltiin varattu. Pienen sekoilun jälkeen meidänkin vapaat sängyt löytyivät eikä tarvinnu kiinalaisia herätellä sen enempää..
San Fransiscossa meitä oli sitten enää skandinavian mafia koossa. (Neljä suomalaista ja yksi ruotsalainen)Suunnitelmissa oli jälleen vuokrata pyörät ja niiden avulla tutkiskella kaupunkia. Golden Gate täytyi tietenkin nähdä ja kyllä siinä päivän aikana tuli pyöräiltyä reilut 40 kilsaa.

 Lasketeltiin myös maailmankuulu Lombard St. alas pyörillä mikä oli kyllä hauskaa puuhaa. San Fransiscosta täytyy kyllä sanoa, että siellä on ihan #¤#¤&¤! mäkiä! Ja yhen ilmasen traveltipsin voin taas antaa:  käyttäkää sitä aurinkorasvaa vaikka teillä ei olekaan kuuma. Friscossa oli aika tuulista koko päivän, joten missään vaiheessa ei kuuma oikein päässyt tulemaan..Tulokset nähtiin sitte seuraavana päivänä palovammojen muodossa..
Friscosta löytyy myös maailman suurin, Kiinan ulkopuolella sijaitseva, Chinatown. Käytiin siellä myös pööpöilemässä ja käytiin vetään hyvät safkat yhdessä raflassa.  Jännä juttu miten Chinatownin kauppiaat pystyvät myymään esim. hedelmiä paljon halvemmalla mitä suuret kauppaketjut myymälöissään. Sitä katetta ei ihan hirveesti taida niissä hedelmissä olla.

Golden gate

Lombard street

Friscosta meidän oli sitten tarkoitus vuokrata auto, joka oli aiemmin vuokrattu KILROYN kautta. KILROY  oli siitä kätevä valinta, että ne ei vaadi mitään lisämaksuja alle 25-vuotiaista kuljettajista. Lisäksi kaikki vakuutukset sisältyi vuokraan ja nettisivujen mukaan auton saa palauttaa tankki tyhjänä=tankillinen ilmasta bensaa. Friscon lentokentän autovuokraamolla odotti sitten mukava yllätys, sillä uhkasivat lisämaksuilla, mikäli palautetaan auto tankki tyhjänä. Lisäksi meidän piti vielä ottaa yksi pieni lisävakuutus, jotta voitiin lähteä turvallisin mielin matkaan kohti Los Angelesia.  Noh, bensahan on halpaa jenkeissä. Palttiarallaa 80 senttiä litralta..

Friscosta lähdettiin sitte ajelemaan HIGHWAY  1:stä, joka oli kyllä ihan mielettönän kaunis reitti!  Suurimman osan ajasta highway 1, meni ihan siinä tyynen valtameren reunaa pitkin. Maisemat oli aika eeppiset, sillä aurinkohan, tietysti, paistoi koko matkan.

Aika absurdi hetki oli siinä jossain San Fransiscon ja Montereyn välillä kun pysähdyttiin syömään eväitä siihen meren rantaan. Joku vanhempi herrasmies käveli meitä kohti ja moikattiin sille ihan normaalisti englanniksi. Tähän tämä mies sitten vastasi ”puhun vaan suomea”. Pian sieltä pamahti kolme muutakin suomalaista paikalle ja hetken päästä ilmeni, että koko porukka oli satakunnasta! Tarina kuitenkin huipentui siihen kun yksi herroista kertoi käyneensä eurajoella peruskoulun, voi morjens! Maailma on pieni paikka..

Satakunnan kansa!

 Matkaan Frisco-LA kannattaa varata vähintään kolme päivää, muuten ei ehdi ihan täysillä nauttia maisemista. Me vietettiin kaks yötä motelleissa, eka yö Montereyssä ja toinen Santa Cruzissa.  Aamuisin käytiin aina lenkillä meren reunaa pitkin jonka jälkeen lähettiin sitte ajelemaan eteenpäin.

Harjoittelu ens kautta varten on alotettu! ;)

Los Angeles (City of Angels, paikka missä hassut ihmiset tekee hassuja asioita)
Los Angelesiin saavuttiin sitten torstaina ja koko matkan oli hehkutettu sitä, että kivi-paperi-sakset pelin häviäjä joutuu ajaan sinne. Ite en sitä hävinnyt, mutta halusin kuitenkin ajaa sinne, jotta voin sitte keinutuolissa vanhana pappana leijua, että oon selvinny hengissä Losin liikenteestä. Hostellille löydettiin yllättävän kivuttomasti ja muutenkin liikkuminen autolla oli yllättävän ongelmatonta ympäri Los Angelesiä. Kunhan välttää ruuhkat.. Ruuhkaahaan siellä sitten riittää siinä kello neljän ja kuuden välillä kun kaikki ihmiset haluaa päästä kotiin samaan aikaan.

Ekana päivänä Losissa meillä oli paikallinen opas Tim, joka esitteli meille Los Angelesiä loppupäivän ajan. Tim on Eeron kaveri couchsurfing.comin kautta ja hänen avulla saatiin kyllä kunnon historiapläjäys Losin alueista ja nähtävyyksistä. Lisäksi saatiin tosi hyviä vinkkejä missä kannattaa liikkua ja mihin aikaan jne. Tim vei meidät syömään Californialaisia burrittoja, joita voin kyllä suositella lämpimästi Losiin matkaaville!
Burritot eivät kuulemma ole meksikolaisten keksintö vaan enemmänkin Kalifornialainen innovaatio.

Illan hämärtyessä käytiin sitten Venice beachillä, missä oli ilta-aikaan kaikenlaista tarjoilua saatavilla. Lisäksi kodittomia oli aika paljon sillä alueella. Ennen nukkumaan menoa meidät yllytettiin syömään vielä burgereita ja tällä kertaa täytyy sanoa, että oli kyllä hyvää! McDonalds ja Burger King on meikäläisen osalta nähty, mutta jos Kaliforniaan joskus eksytte kannattaa tsekata In an out hampurilaisravintola! 

omomom

 
Seuraavana päivänä käytiin tarkistaan Venice beach uudestaan, sillä päivällä kaikki myymälät ja kojut oli auki siellä. Itse ranta oli aika tyhjä vielä, meriveden lämpö kun oli vielä alle 20 astetta, joten vapaaehtoisia uimareita ei hirveesti näkynyt. Käytiin tsekkaa samalla reissulla Manhattan beach ja siellä tuli sitten pulahdettua Tyyneen valtamereen ekaa kertaa elämässäni. Ei siinä ehtinyt varmaan kahtakaan minuuttia kulua kun paikallinen hengenpelastaja kuulutteli megafonin avulla et nyt pitäis äijät tulla lähemmäs rantaa.. Aallot oli aika isoja ja vaarana kuulemma oli joutua virtauksien uhriksi, jotka olisi sitten toimittanu meidät jonnekkin kauas ulapalle..
Hollywood boulevard tuli myös tsekattua ja sieltä löytyi paljon tuttuja nimiä.
(laattoja)

Vikana päivänä käytiin sitte tsekkaan Universal studiot ulkopuolelta. Kierrokset siellä sisällä oli sen verran kalliita (50€), että jätettiin ihan suosiolla väliin. Seuraavana aamuna matka jatkui sitten kohti Crand Canyonia.
Crand Canyon (Mestariteos keskellä erämaata)
Matka Losista Crand Canyonille kesti piti kestää n. seitsemän tuntia, mutta meidän musta salamamme Chevrolet suoritti tuon matkan hieman nopeammassa aikataulussa, sillä illaksi oli tarkoitus ehtiä kasinoille Las Vegasiin..
Matkan varrella pysähdyttiin suurelle padolle hoover dam joka oli ihan näkemisen arvoinen paikka. Muuten matka taittui rattoisasti preeriapallojen pyöriessä, keskellä hiekkaa ja kaktuksia. Jännä oli nähdä, että jotkut ihmiset ihan oikeasti asuvat noilla alueilla. Siinä oli aistittavissa sellasta aidonkarheaa villin lännen meininkiä matkan varrella. Crand Canyonin näkeminen ei sitten myöskään ole ilmaista. Siitä piti maksaa n.25-30€, jotta paikallinen bussi vei meidät ylös hoodeille. Skywalkingista eli siitä, että olisi päässyt kävelemään kanjonin ylle läpinäkyvän lasin päällä, olisi sitten pitänyt maksaa samanmoinen summa uudelleen. Se me päätettiin skipata.
Crand Canyon on ehdottomasti yksi upeimmista luonnon mestariteoksista mitä olen elämäni aikana nähnyt! Siellä tuli myös hieman kiipeiltyä ja kikkailtua samalla ja olisi ollut kyllä siistiä patikoida tuolla ympäristössä päivän verran. En tiedä onko se sallittua, mutta eniveis.

Osimoilleen maisemat kunnossa!

Sitte tipuin alas ja ainut keino nousta ylös oli kiipeäminen..

Las Vegas (Pelihelvetti keskellä tuulista erämaata)

Canyonilta ajeltiin sitten Vegasiin ja tuohon matkaan musta salamamme tarvitsi noin kolme tuntia. Las Vegasissa ehdin itse viettää ainoastaan vajaan päivän sillä lento Montrealiin oli buukattu sunnuntaille. Lähdettiin sitten tietysti The Stripelle, jossa suurin osa kasinoista sijaitsee. Taksi vei meidät Belaggioon, mikä on yksi kuuluisimmista kasinoista Vegasissa. Aika kallis paikkahan se oli, eikä siellä tullut virvokkeita ihan hirveästi nautittua. Baarimikkokin kehotti vaihtamaan paikkaa kun tuli vähän ihmeteltyä hintoja..
Itse jäin pikkasen voitolle, mutta voitot tuli sitten tuhlattua Belaggion baaritiskille, joten plusmiinus nolla oli meikäläisen Las Vegas kokemus. Yksi asia, joka yllätti Las Vegasissa oli se, että siellä tuuli oli niin navakkaa, että olis melkeen pitäny laittaa kiviä taskuun pysyäkseen maan pinnalla.

Montreal (Kaunis pala eurooppaa Kanadassa)

Vegasista lenneltiin sitten takaisin Kanadan puolelle Montrealiin. Montrealiin tuli lähdettyä ihan yksin sillä halusin lähteä kokemaan aidon playoff tunnelman Montrealiin. Lippu tuli hommattua Bruins-Canadiens peliin, joka oli ohjelmassa maanantaina. Majoitus Montrealista löytyi couchsurfing.comin kautta. Täytyy kyllä suositella lämpimästi tuota sivustoa kaikille matkaajille, sillä sen kautta löytää ”ilmaisia” yöpaikkoja ympäri maailmaa. Itse yleensä ostan viinipullon taikka jotain vastaavaa isännälle/emännälle kiitokseksi siitä, että sain majapaikan heidän asunnoistaan.
Montrealissa asustelin neljä yötä yhden vanhemman herrasmiehen luona, joka oli kyllä erittäin ystävällinen tapaus. Matkaohjeet lentokentältä, aamiaiset, pyykinpesut sekä kaupunkikierros oli jotain sellaista, jota en kyllä odottanut ennakkoon. Yöni nukuin ilmapatjalla, jossa kyllä uni tuli palloon ihan normaaliin tapaan.

Vaahterasta on moneksi..

 
Montrealista on kyllä sanottava, että se oli kyllä kaunis kaupunki. Erilainen mitä muut Kanadan isommat kaupungit: paljon vanhoja rakennuksia ja arkkitehtuuri oli myös aika eurooppalaishenkistä. Kaikenlaista taidetta on jokapuolella kaupunkia. Esim. bussipysäkin vierestä löytyi keinuja, joilla pystyi soittamaan musiikkia. Ranskan kieli vallitsee Quebecin provinssissa, eikä osa ihmisistä puhu kovin hyvää englantia. Kaikki mainokset, metrokartat sekä kuulutukset oli myös ainoastaan ranskaksi. Ongelmitta siellä tuli silti selvittyä. Ja se playoffkiima, mikä Montrealissa oli. Se oli kyllä jotain aivan mahtavaa! Canadiens näkyi joka puolella kaupunkia. Autoissa, kaupungintalolla, kaupoissa, paloautoissa, linja-autoissa sekä käytännössä ihan kaikkialla oli Canadiensin logot esillä. Pelipäivänä kadulla näki ihan koko ajan pelipaitoihin somistautuneita faneja ja lämmittelyt ennen peliä alkoi noin kolme tuntia ennen ottelun alkua Centre Bellin edessä. 

Playoff huumaa Montrealissa

Yksi parhaimmista urheilukokemuksista IKINÄ!

Sain kutsun paikallisilta palomiehiltä mennä nöyryyttään Tuukkaa. Paloasemalla tuli sitten hetki lämittyä palomiesten kanssa.

Tunnelma itse pelissä oli ihan käsittämättömän. Montrealhan voitti tuon ottelun 4-0, jonka jälkeen ratkaiseva seitsemäs ottelu pelattiin Bostonissa. Vaikka peli oli Bostonissa Centre Bell, myytiin taas loppuun sillä fanit halusivat nähdä pelin jumbotronilta. Olihan sinne itsekin siis päästävä. Lipputrokarille piti maksaa 25 dollaria(n.16€), jotta sain lipun tuohon otteluun. Alun perin nuo liput maksoivat ainoastaan 10 dollaria ja Canadiens lahjoitti kaikki lipputulot hyväntekeväisyyteen.
Canadiens sitten meni ja voitti tuonkin ottelun. Sen jälkeen koko kaupunki oli sekaisin ja bileet näytti olevan käynnissä joka puolella kaupunkia. Nuo neljä päivää Montrealissa osoittivat kyllä itselle, että Montreal on ihan mieletön jääkiekkokaupunki. Täytyy kyllä olla enemmän kuin onnellinen, että pääsin kokemaan tuon tunnelman Montrealissa.

HoX! Matkailuvinkki miehille: Montreal on täynnä todella kauniita naisia!
Toronto (Eurajokelaisia ja muita kulttuureja jääkiekon Mekassa)

Montrealista tuli sitten jatkettua matkaa bussilla kohti Torontoa (6h). Pohjois-Amerikassa mm. Megabus tarjoaa välillä hyvinkin edullisia matkoja kunhan vaan varaa tarpeeksi ajoissa. Torontoon halusin mennä käymään siksi, koska se on Kanadan, väkiluvultaan, suurin kaupunki. Torontossa tuli taas käytettyä couchsurfingiä ja tuo paikka missä vietin pari yötä oli varustettu mm. saunalla sekä kuntosalilla. Isäntä laittoi ruuat pöytään saman tien kun saavuin paikalle!

Torontossa tuli käveltyä aika paljon ympäri keskustan aluetta, mutta täytyy sanoa että omaan makuun Torontossa ei ole mitään sykähdyttävän spesiaalia. Paljon pilvenpiirtäjiä ja paljon ”ei-kanadalaistaustaisia” ihmisiä. Toronto onkin tunnettu monikulttuurisuudestaan ja siellä on kyllä kaikenlaista ravintolaa tarjolla, jos on rahaa lähteä kokeilemaan. Toronton kadulla törmäsin sitten randomisti taas eurajokelaisiin. Tämä viiden tuhannen asukkaan metropoli on kyllä hyvin edustettuna maailmalla. Jaakkolan Timo, yliopistomme professori oli tullut konferenssiin Torontoon. Maailma on todella pieni paikka osa kaksi..
Kiekkofanina piti sitten totta kai käydä Hockey Hall of Famessa ja siellä oli kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää tarjolla. Maple Leafs ei tällä kaudella päässyt playoffseihin, mutta katukuvassa vaahteralehtipaidat oli silti nähtävillä.

Laskuri milloin Maple Leafsit pelaa seuraavan kerran..

Kissallakin oli Maple Leafsin vermeet päällä

Niagara Falls (näkemisen arvoinen paikka USA:n ja Kanadan rajalla.)

Torontosta matka jatkui sitten kohti Niagaran putouksia. Sinne liikuttiin jälleen bussilla (2h). Vaikea Niagaran putouksien upeutta on valokuvien avulla todistaa. Mikäli joskus liikutte siellä päin pysähtykää ihmeessä ihmettelemään. Eikä maksa mitään! Sellainen vinkki bussilla reissaaville, että ei kannata jäädä Niagaran bussiasemalla pois vaan kannattaa jatkaa bussilla paikalliselle kasinolle, joka on aivan putousten vieressä.

Niagaran putouksilta matka jatkui sitten kohti Buffaloon, josta oli bussimatka varattuna New Yorkiin. Tuli käytettyä jotain kiinalaista bussifirmaa (gotobus) Buffalosta New Yorkiin ja se ei nyt mikään ihan paras kokemus ollut.. Ensinnäkin bussi-asema, josta tuo kiinabussi lähti New Yorkiin oli n. 15km Buffalon viralliselta linja-auto asemalta. Siinä sitä tuli sitten pähkäiltyä, että miten ihmeessä pääsen tuonne kiina-asemalle.. Mulle kerrottiin, että ainoastaan taksit kulkee sinne asti. Sitä en kyllä sulattanut millään ja aloitin armottoman kyselykierroksen eri ihmisiltä sillä en halunnut maksaa kolmeakymmentä euroa taksimatkasta.. Kysyvä ei tieltä eksy ja sainkin hyvät ohjeet yhdeltä paikalliselta äijältä, miten pääsen kymmenen kilometriä paikallisella cityjunalla ja siitä sitten patikoin rinkkojen, läppäreiden ja reppujen kanssa lopun matkasta. Onneksi oli ”ylimäärästä” aikaa suorittaa tämä patikointi.
Muutenkin tuo koko yhtiö oli aika hämärän oloinen. Mulla oli jo lippu tulostettuna, mutta sitten se piti vielä mennä vaihtamaan erilliseen bussilippuun jostain kumman syystä. Linja-autossa oli 47kiinalaista kaks jenkkiä ja meikäläinen. Nämä idän asukit eivät sitten osanneet jonottaa yhtään ja siellä asemalla oli ihan täysi sirkus päällä. Hetken aikaa jo luultiin, ettei päästä bussiin ollenkaan, mutta kyllä sinne sitten tuli väkisin ängettyä. Bussissa haisi ihan jollekkin eläimen raadolle ja se paikka, johon istuin oli varmaan bussin paskin paikka. Siihen kävi ihan älytön tuulenvire jostain ikkunnanraosta ja aamulla New Yorkiin saapuessa kolisi hampaat yhteen ekat pari tuntia. Oli meinaan vähän kylmä.. Halpahan tuo bussi oli, joten olihan se nyt vähän odotettavissa, ettei kaikki voi olla ihan kunnossa.. Paska reissu, mut tulipahan tehtyä!
New York (stressaantuneita muurahaisia Manhattanilla sekä maan alla)

New York on yksi maailman suurimmista turistikaupungeista. Viikko tuli vietettyä tuolla metropolissa ja viikon jälkeen on sanottava, ettei New York ole allekirjoittaneelle mikään sellainen kaupunki, jossa haluaisin asua. Kaks yötä tuli vietettyä hostellissa, kaks yötä couchsurfingin kautta sekä kaks yötä airbnb:n kautta. 

Se mikä itseä eniten risoi New Yorkissa oli se ihmisten määrä, varsinkin Manhattanilla. Lisäksi metro oli omaan makuun todella hidas tapa liikkua, sillä usein lähes puolet päivästä tuli vietettyä maan alla. Osa syy siihen oli se, että meikäläisen majapaikat löytyi brooklynin perukoilta sekä Queensistä. Sieltä se matka kesti aina jonkun aikaa Manhattanille, jossa suurimmat nähtävyydet sijaitsee. Pari päivää ihmeteltiin Eeron kanssa kaupunkia ja kyllähän siellä nähtävää riittää. Kannattaa kokeilla muuten sieltä katukiskoilta lambgyroa, on hyvää! 

Muurahaiskeko!

Kaikkihan maksaa New Yorkissa, jos haluaa esimerkiksi päästä empire state buildingiin taikka saarelle, jossa vapaudenpatsas sijaitsee. Eeron vinkistä nappasin kuitenkin lautan staten islandille, joka oli ilmainen. Se menee aika läheltä vapauden patsasta, joten se tarve tuli tyydytettyä siinä samalla. Lisäksi suosittelisin itse west willagea ja east willagea, siellä niitä muurahaisia ei liiku ihan niin paljon mitä esimerkiksi times squaren lähistöllä. Brooklynissä käytiin myös pyörimässä ja käveltiin sen kuuluisan sillan yli. Metrolippu ei sinänsä ollut kovinkaan kallis, seitsemän päivän lippu maksoi 30 dollaria eli noin 22€. Bussilla tai autolla liikkuminen olis ollu vielä huomattavasti hitaampaa kuin metrolla liikkuminen. Ruuhka-aikaan liikenteessä oleminen on kyllä aikamoista sirkusta. Kuka haluaa oikeesti käyttää työmatkoihin kolme tuntia päivässä aikaa? Oma sipuli ei sellasta kyllä kestäis kovin pitkään..
Yhtenä päivänä reissasin Jerseyn puolelle Jerseygardeniin, mikä on käytännössä suuri ostoskeskus täynnä outlet myymälöitä. Itse ostin mm. nike freet ja hinta oli noin 30€. Tuo ostoshelvetti kannattaa tsekata mikäli haluaa halvemmalla selvitä! Suosittelen!
 
 New Yorkissa oli myös jonkin asteista playoffkiimaa havaittavissa sillä Rangers pelaa konferenssifinaaleissa Montreal Canadiensiä vastaan. Meininki ei kuitenkaan ollut mitenkään verrattavissa Montrealin vastaavaan. Suurin osa New Yorkilaisista ei muuten edes tiennyt, mistään jääkiekon MM-kisoista yhtään mitään. Kertoo siitä kuinka vähän niitä kisoja arvostetaan tällä puolella maapalloa. Stanley Cup playoffsit kyllä oli hyvin esillä joka paikassa, mutta esimerkiksi pubeissa ei edes tiedetty mitään mistään mömmöm kisoista. Puolivälierän aikana törmäsinkin yhteen suomalaiseen ja siinä sitten katseltiin kuinka suomi nöyryytti ”jälleen” Kanadaa. 


New Yorkissa mun oli tarkotus olla muutama päivä kauemmin, mutta en vaan tykännyt siitä kaupungista ni otin halvimman bussin Washingtoniin mikä olikin sitten omaan makuun paljon mukavampi paikka. Washingtonissa tapasin sattumalta pari brittiä ja yhen saksalaisen ja matkustelin niiden kanssa pari päivää kohti Miamia! Miamista meillä lähtee sitten lento kohti Brasiliaa. Tuosta random roundtripistä, Miamista sekä Brasiliasta kerron sitten seuraavalla kerralla! Nyt pitää nukkua sillä Miami on vieny mehut meikäläisestä..