En päivääkään vaihtaisi pois.

Meikäläisen seikkailu on nyt saapunut päätepysäkille. Tätä blogia kirjoitellaan meinaan tismalleen saman pöydän ääressä, jonka ääressä kirjoitin ekan reissublogini reilut puoli vuotta sitten. Niin se aika rientää.. Kerronpa lyhyesti mitä tapahtui Washington-Miami-Rio de Janeiro etapilla.

Washington D.C (Capitals)

Alunperin piti New Yorkissa olla vähän pidempään ja ottaa koppi Wennmannin pojasta sillä tarkotuksena oli matkustaa yhessä Miamiin ja siitä sitte Rioon. Meikäläiselle kuitenkin riitti toi Nykin touhu enkä yksinkertasesti halunnu tuhlata aikaani siellä sen enempää, joten otin halvimman mahdollisimman bussin ja lähin kohti pääkaupunki Washingtonia.

Washington oli kyllä paljon enemmän meikäläisen mieleen. Vaikka kyseessä on U.S.A:n pääkaupunki, Washingtonin väkiluku on yllättävän pieni (reilu 600 000 ihmistä). Washingtoniin osuin samaan aikaan memorial dayn aikaan, muistopäivä vietnamin sodassa menehtyneille, joten näin siinä sitten paikallista paraatia U.S.A:n malliin.

Vaseeen, vaseen

Oma suosikkini oli tää Random jätkä, joka ajeli roskiksen kanssa keskellä paraatia

Ei näkyny Forrest Gumpin Jennyä Lincoln memorialilla vaikka kuinka yritti tähystellä..

Valkoseen taloon pitää sitte ilmotella puoli vuotta etukäteen, mikäli siellä haluaa vierailla. Muuten on sama kohtalo kuin kuvassa olevalla turistilla.

Monen ihmisen kuulin sanoneen, että Washington on nähty parissa päivässä. Siitä en tiedä, sillä keskusta-alueen ulkopuolella on varmasti kaikennäköstä nähtävää. Itse sain päivän aikana kierreltyä kaikki kuuluisimmat nähtävyydet sillä ne ovat periaatteessa yhden ison puiston laidalla kaikki.

Illalla tapasin hostellilla pari brittiä ja yhen saksalaisen. Hetken aikaa siinä keskusteltuamme kävi ilmi, että meillä kaikilla oli samanlaiset suunnitelmat: kohti Miamia! Heillä oli autokin jo varattuna, joten ei muuta kun kyytiin vaan seuraavana aamuna! Roadtripin aikana vietettiin pari yötä cape hatteras nimisellä saarella, josta en ikinä ennen ollut kuullukkaan mitään. Paikkahan oli ihan älyttömän kaunis ja vuokrattiin airbnb.com sivuston kautta omakotitalo, jossa oli palju, kuusi makuuhuonetta, iso keittiö sekä tottakai merinäköala! Hintaa per naama tuli n. 16€/yö..

airbnb.com ja 16€/yö. Ei valittamista!

Cape hatteraksen jälkeen meikäläinen oli varaillu bussiliput valmiiksi Jacksonvillestä Orlandoon ja Orlandosta Miamiin. Huomattiin siinä, että olin ottanu bussilipun VÄÄRÄSTÄ Jaksonvillestä! Oletin ottaneeni liput Pohjois-Carolinasta sijaitsevasta Jacksonvillestä, mutta totuus kertoi, että bussilippu olikin Floridan Jacksonvillestä Orlandoon.. (välimatka näillä Jacksonvilleillä vaatimattomat 764 kilometriä..) Noh, asioillahan on tapana järjestyä joten siinä sitte matkustelin vielä yhen päivän lisää Charlestoniin samalla kokoonpanolla ja nukuin jonkun brittiläisen sohvalla, joka tarjos aamupalat seuraavana päivänä. Ei siinä! Mun piti olla Miamissa perjantaina, mutta pikku häsellyksen jälkeen olinkin siellä sitten lauantaina. Pikku häsellyksellä tarkoitan tuota väärää Jacksonvilleä sekä sitä, että linja-autoni Charlestonista tuonne oikeaan Jacksonvilleen oli kaks tuntia myöhässä, minkä takia missasin jatkobussin Jacksonvilleen ja näin ollen tulisin missaamaan ne kaikki bussit joihin olin ostanut liput..

Tästähän ei meikäläinen pitänyt ja menin sitten suomalaisittain esittämään mielipiteeni Greyhoundille tästä toiminnasta. Vähän aikaa siinä väännettiin, mutta sitten lupasivat hoitaa taksikyydin Savannahista Jacksonvilleen. Meitä oli seitsemän siinä yhteensä ja muut olivat ihmeissään, että mitä olin oikein sanonut henkilökunnalle kun sain hommattua taksikyydin kaikille. Ei ollut kuulemma ennen tapahtunut vaan ovat kuulemma kiltisti aina odottaneet neljä tuntia seuraavaa bussia.. No siinäpähän sitten ajeltiin taksilla puoltoista tuntia Jacksonvilleen, josta mulla oli nää alkuperäset bussiliput. Megabussilla oli hyvin edullinen tarjous n. 13€ Jaksonvillestä Miamiin.. (560km)

Miami (Palmuja ja partyjä)

Miamissa tuli suurimmaksi osaksi oleiltua Miami Beachillä, joka on kyllä luotu lomailuun. Keli oli kuin morsian ja merivesikin oli lämmintä. Asuttiin hostellissa nimeltään Miami Beach International Hostel, jota voin kyllä suositella lämpimästi. Meininki oli hyvin nuorekas ja hostellissa oli kyllä kaiken kaikkiaan hyvä meininki. Yöstä piti maksaa vähän alle 20€ ja siihen hintaan sisältyi myös aamupala, lounas sekä päivälllinen. Tällaista tarjousta en ole ikinä ennen saanut mistään hostellista. Ruokakin oli ihan syötävää ja mahataudeiltakin vältyttiin.

Miami Beach

Aamupalalle kovin moni hostellin asukas ei varmaankaan päässyt sillä hostellin strategiaan kuului jakaa pientä korvausta vastaan alkoholipitoisia juomia, sekä kyydit ja ilmaset sisääpääsyt paikallisiin yökerhoihin. Toisin sanoen, mikäli haluat johonkin rauhallisempaan ympäristöön tämä hostelli ei ole sinun paikkasi.

Miamista tehtiin päiväreissu Evergladesiin mikä on tunnettu runsaasta alligaattorivalikoimastaan.

Oli pikkualligaattoreita..

Nälkäisiä alligaattoreita..

Ja rasvassa paistettuja alligaattoreita..

Rio de Janeiro (City of God)

Seikkailun viimeinen erikoiskoe suoritettiin Brasilian puolella Riossa sekä Belo Horizontessa. Lennettiin Rioon viikko ennen Futiksen MM-kisojen alkua, koska lentojen hinnat olivat tällöin halvimmillaan. Mutta siis RIOON! Huhhuh!

Brasilia ja Rio oli matkallani jollain tavalla paljon uniikimpi paikka mitä muut. Kieli on erilainen ja kulttuuri muutenkin on jo aika lailla erilainen mitä Pohjois-Amerikassa taikka Suomessa. Suomen ja Pohjois-Amerikan välillä tätä eroa ei ole niin paljoa, mutta brasilian puolella rupeaa sitten kädet heilumaan ja ulkonäkö muuttumaan enemmän.

Futiksen MM-kisat, voi morjens.. Onneksi me oltiin jo viikkoa aiemmin Riossa niin ehdittiin kuuluisammat turistinähtävyydet kiertää ennen todellista kisaturisti invaasiota.

Reginasta tutut brasilialaiset ystävätteremme tekivät selviytymisoppaan ja kaikkiin kohtiin tuli hankittua rastit parin viikon aikana!

Tämä 28metriä korkea ja 28 metriä leveä patsas suojelee Rioa. Lähes jokapuolelta Rioa on mahdollisuus bongata tämä patsas (Cristo Redentor) sillä se sijaitsee reilun 700metrin korkeudessa.

Sugar loaf mountain (Pao de Acucar)

Rion kahdet kasvot: Edessä rutiköyhä Favela (slummi) ja taka-alalla näkyy Maracana stadion jonka uudelleenrakentaminen maksoi noin. 333 miljoonaa euroa..

Se mikä Riosta tekee erittäin ainutlaatuisen, on se että nämä favelat sijaitsevat käytännössä keskellä kaupunkia. Välillä kadulla kulkiessa toisella puolella katua saattoi olla yksi kaupungin köyhimmistä alueista kun taas toisella puolella katua asuivat Rion rikkaimmat ihmiset. Tällaista eroa on pohjoismaalaisen vaikea ymmärtää, mutta kun sen on omin silmin nähnyt niin tottahan se on.

Mekin käytiin yhdessä Favelassa, nimeltään Santa Martan favela. Ennakkoon tiedettiin, että kyseessä on ns."turvallinen" favela, mutta ei me silti mitään ylimäärästä tavaraa sinne otettu mukaan.. Just in case!

Kulkukoiria löytyy joka puolelta kylää.

Kansallisylpeys on silti korkealla vaikka kotikatu vähän kapeampi onkin..

Se on puhdasverinen Gringo se!

"Gringo!" Siinä sana, jota saa kyllä brasilian maalla kuulla. Tästä saatiin jo ennakko informaatiota Kanadassa asuvilta brasilialaisilta. Jollet näytä brasilialaiselta olet gringo. Ja esim. ylläoleva henkilö ei näytä brasilialaiselta, ei sitten millään. Kaduilla ihmiset jonkun verran huutelivat näitä "gringo" -huutoja. Ei niistä kannata mitään sen enempää stressiä ottaa suurin osa sitä huutelee enemmänkin läpällä, hyvässä mielessä. :) Mielenkiintoista oli huomata se, että ihmiset ihan oikeasti halusivat ottaa esim. valokuvia meidän kanssa. Ihan vaan siitä syystä, koska ollaan gringoja! Hahhahah, olo oli kun elokuvatähdellä..

Tonne huipulle pääsee patikoimalla 3 tuntia. Pedra de Gavea.

Maisemat oli osimoilleen kunnossa Pedra da Gavean huipulla! Edessä keskellä Rion suurin favela (Rocinha 250 000 asukasta) Kuuluisat rannat Ipanema ja Copacapana myös maisemissa, kuten myös Cristo Redentor kuikistelee vasemmassa yläkulmassa.

Pedra da Gavea oli aivan mieletön paikka. Sinne ei kaikki turistit jaksa kavuta, joten siellä sai olla ihan rauhassa. Esim Cristo Redentor oli aivan täynnä turisteja. Tämä patikointi mahdollisuus avautui Couchsurfingin kautta. Otin vaan yhteyttä paikalliseen vaeltelijaan joka sattui järjestään retken just seuraavana lauantaina Pedra da Gavealle. Hänen mukaansa paras mahdollinen patikointipätkä Riossa ja täytyy sanoa, että oli hieno kokemus sekin!

NIIN ja olihan siellä ne futiksen MM-kisatkin. Huhhuh. Maracanalla päästiin näkeen Argentiina-Bosnia ja Belo Horizontessa Belgia-Algeria. Lisäks Copacapanalla oli FIFA:n rakentama fanfest alue, jonne pääsi ilmaseks kattoon pelejä. Kapasiteetti tolla alueella oli n. 20 000 ihmistä. Nyt on niin paljon tullu jo kirjoteltua, että taidanpa laittaa pelkkiä kuvia ja antaa niiden puhua puolestaan. Eu amo Rio!

Avauspeli Alziraolla, takanaolevalla miehellä tunteet pinnassa

Jalkapallo on kaikkialla.

Hiekkainen taideteos copacapanalla

Maracana: Argentiina-Bosnia. Tuttu mies ratkas senkin pelin.. #tsekkaamunpaita

Ja mitäpä olisi paita ilman tarinaa? Metrossa uhattiin vetää turpaa mikäli en tee paitavaihtokauppoja. Siinä oli sen verran iso miesalivoima päällä, että näin parhaaksi luopua Liverpoolin paidastani. Turpaanvedolta siis vältyttiin ja sain kuin tilauksesta Messin paidan Argentiinan peliin.

Belo Horizonte: Belgia-Algeria

Taksikuskitkin pystyvät seuraamaan pelejä ajaessaan. Kätevää eikös vaan?
 

Summa summarum: Rio de Janeiro on kyllä aivan mieletön paikka. Mikäli tarvii omalta reissultani nimetä mieleenpainuvin kaupunki saattaa se hyvinkin olla juuri Rio, koska se on ainutlaatuisen kaunis, bonita. Meri, rannat, uskomattomat vuoret, Cristo Redentor, jalkapallo, samba, ruoka, ihmiset. Tätä listaa voisi jatkaa aika pitkällekin. Ja vastoin odotuksia Riossa ei tarvinnut pelätä. Järkeä kun käyttää niin välttyy ongelmitta. Ja tässä tapauksessa selvittiin vähän vähemmälläkin järjellä. :)

That's it the end. Ihan mieletön reissu takana ja päivääkään en vaihtaisi pois. Palattuani olen vastaillut usealle ihmiselle kysymykseen: "nooh, millanen reissu oli?" Vastaukseni on useimmiten ollut, että ei mulla riitä sanat kertomaan miten mieletön reissu mulla on ollut. Vaikeaa sitä on tiivistää pariin lauseeseen kaikkia puolen vuoden kokemuksia, tarinoita, kaupunkeja, nähtävyyksiä, tunteiden myllerryksiä ja ennen kaikkea upeita ihmisiä joihin tutustuin ja ystävystyin matkani varrella.

Jos joku onneton on tämänkin blogin lukenut loppuun asti niin haluan sanoa, että nyt rahankeruut käyntiin ja maailmalle. Nuorena on se ongelma, ettei ole rahaa mutta olisi aikaa. Vanhempana se on sitten taas toisinpäin. Tämän kuulin niin monen ihmisen suusta myös reissun aikana. Itsellä oli kovat odotukset tältä puolen vuoden reissulta ja ne kyllä ylittyivät aika isolla marginaalilla kun tässä jälkeenpäin mietiskelen mennyttä seikkailua. Näitä elämänkokemuksia ei kukaan tule koskaan viemään minulta pois. Ja ne kokemukset ei ole rahalla mitattavissa.

Laitan loppuun vielä Pohjois-Amerikkaan matkaaville hyödyllisiä linkkejä, joita ainakin itse käytin reissuni aikana hyväksi ja säästin rahaa. Meikäläisen bloggailu-ura loppuu tähän, tack och adjö!

Majoittumiset:
couchsurfing.com
airbnb.com
lastminutedeals.com

hostels.com

hostelworld.com

Lennot:
skyscanner.com

ebookers.com

Autovuokrat:
kilroy.fi

enterprise.com

Linja-autot:
wanderu.com

megabus.com

greyhound.com

boltbus.com

gotobus.com (krhm.)