Hey ho, lets go!

MITÄ?!?! Minäkö bloggaamassa? En varmaan edes tiedä mitä se tarkoittaa, mutta koen matkablogin olevan hyvä kanava jakaa kokemuksiani ja kommelluksiani kaikille teille ystävilleni, sukulaisilleni ja tuntemattomille omalta Kanada-USA-Brasilia reissultani. Samalla suoritan myös velvollisuuteni yliopistolle, sillä vaihto-opiskelusta on raportoitava sinne suuntaan.

Otsikossa esille nostettu The Ramonesin biisi kuvaa hyvin tarkalleen mielentilaani tällä hetkellä. Sukat pyörii erittäin hallitsemattomasti jo jaloissa tulevaa vaihtoa odotellessa. Ennen koneen nousua kohti Kanadan Reginaa on luvassa vielä haikeita käsien heilutteluja pitkin Jyväskylä-Rauma akselia. Paluu kotimaahan tapahtuu näillä näkymin sitten juhannuksena. Ainakin paluulento on varattu tuolloin Rio De Janeirosta. Siitä ostopäätöksestä myöhemmin sitten lisää.. 

Vaihto-opiskeleminen ulkomailla on ollut itselleni tavoite siitä hetkestä lähtien, kun pääsin liikunnalle opiskelemaan. Elämässä pitää olla unelmia ja oma unelmani on nähdä maailmaa nuorena niin paljon kuin vaan "budjetti" antaa mahdollisuuksia (might be a problem). Rohkaisen teitä muita myös lähtemään maailmalle, sillä jokaisella opiskelijalla on ainutlaatuinen tilaisuus opintojensa aikana toimia samoin. Varsinkin, jos ei noita jälkeläisiäkään ole vielä tullut tehtyä.. Mikäli bloggaamiselleni asetettaisiin tavoite, se olisi ehdottomasti se, että jokainen lukija heräisi ajattelemaan, miksi ihmeessä en lähtisi vaihtoon/matkailemaan maailmalle nyt kun siihen nuorena on mieletön mahdollisuus? Paukuttelen tänne blogiin sitten lisää kivenkovia argumentteja vaihto-opiskelun puolesta kunhan pääsen "tutkimusmatkallani" eteenpäin. Kertoessani omista matkasuunnitelmistani vanhemmille ihmisille, kaikki heistä ovat ajautuneet voivottelemaan; enää ei pysty, nuorena olisi ollut mahdollisuus, vaimo ei anna lisenssiä, lapsia ei voi jättää jne.. Ymmärrän kyllä, että heidän elämäntilanteensa ei ole sellainen kuin minulla, mutta minä en ainakaan halua voivotella menetettyjä mahdollisuuksia sitten vanhana keinutuolissa kiikkuessani. Minun hetkeni on nyt.

Lajitaustani (jääkiekko) takia Pohjois-Amerikkaan lähteminen on aina ollut eräänlainen unelma ja ensi vuoden puolella tuo unelma toteutuu vaihto-opiskeluiden merkeissä. Luistimet on nytkin mukana tottakai, mutta ei kai nyt mitään pelihommia kuitenkaan? Määränpäänä Kanadassa siis, preeriapallojen ympäröimä, Reginan kaupunki Saskastsevevasstavassaanissa (Saskatchewan).  Itse vaihtoon lähteminen ei ainakaan toistaiseksi jännitä yhtään sillä tiedän kyllä selviäväni Reginassa oikein hyvin. Lisäksi olen kuullut paikasta paljon hyvää siellä aiemmin opiskelleilta kavereiltani (Samu&Ella). Pohjois-Amerikan hyviä puolia on jo entuudestaan tuttu kieli, joka helpottaa sopeutumista uuteen ympäristöön.

Reginan sijainti on aika keskellä Kanadaa ja Kanadan ollessa pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin maa, myös etäisyydet maan sisällä ovat hyvinkin pitkiä. Esim. Lähin NHL-kaupunki Winnipeg on lähes 600km:n päässä.. Galgaryyn ja Edmontoniin saakin sitten jo reissata reilusti yli 700 kilometriä. Noin pienet välimatkat eivät kuitenkaan tule olemaan esteenä NHL-pelien näkemiseen!(hymiö)
Eurajoen torilla kuultujen huhujen mukaan talvet saattavat ”äityä” Reginassa hieman kovemman pakkasen puolelle. Siitä muistuttelee myös Reginan kaupungin sivuilta poimittu fraasi:
"You haven’t experienced winter until you’ve experienced a Regina winter."
Tänä talvena ei välttämättä selvitä siis ilman tykkejä, eli pitkiä kalsareita? No se ei kyllä haittaa allekirjoittanutta yhtään sillä täällä Suomessa ulos möllöttäessäni, huomaan kyllä kaipaavani kunnon talvea. Siinä Regina ei tuottane pettymystä. =) (Blogia kirjoittaessani Reginassa -26 astetta pakkasta) Tässä muuten paikallisten poliisien taidonnäyte keskellä talven pakkasia:

Matkavalmistelut ovat kestäneet aika kauan, kuten koko prosessi siitä hetkestä kun tieto vaihtoon pääsemisestä varmistui (5.12.2013). Yliopiston puolesta on kuitenkin aina saanut apua, kun sitä on tarvinnut. Vaihto-organisaatio ISEP on välillä vaatinut kaikenlaisia papereita ja satuja, mutta taidan päästä jonkin verran helpommalla paperiasioissa kuin jenkkeihin lähtevät opiskelijat? Kanadassa kun tuota viisumia ei tarvita alle puolen vuoden opiskelijoille. Vakuutukset, rokotteet, passit, asumiset, ruokailut, korotetut opintotuet, postin siirtämiset, kielitestit, suositusten hakemiset, esseiden kirjoittelut, muuttamiset(kiitos Toto ja Tomi avusta), kurssivalinnat, ESTA-luvat, lentoliput  ja tietysti kahdet kopiot kaikista mahdollisista asiakirjoista pitäisi nyt ennen vaihtoon lähtöä viimeinkin olla kunnossa? Luottokorttikin tuli kätevästi hukattua tuossa joulun hulinoissa, eikä uutta visa electroniakaan ole vielä posti toimittanut. Aikanaan oli molemmat, nyt kun niitä tarvittais niin ei oo kumpaakaan.. Onneksi kuitenkin mm. Henrik Wennmann ja hänen luottokorttinsa lähtee Reginaan samalla lennolla! 

Yritän päivitellä kuulumisiani kerran kuukaudessa, joten ens kerralla kerron sitten minkälainen sirkus tuolla Kanadan puolella on saatu pystyyn. Rima on asetettu ainakin todella korkealle, jos meinataan päästä meiningeissä samalle tasolle kuin Suomen, ainoassa ja uniikissa, Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. :)

Tänään koitti hetki, jolloin jätin kotiväelle jäähyväiset. Äitiä halatessa rupesi samalla aurinko paistamaan, vaikka koko aamun oli sadellut ja ollut synkkää. Sillä hetkellä tajuttiin, että auringonpaiste oli kyllä merkki jostain galaksista siitä, että tästä reissusta tulee kyllä aivan mieletön spektaakkeli! Kanada on jääkiekon kotimaa ja siihen liittyen laitetaan loppuun vielä video joka saa ihoni AINA kananlihalle..

Näihin kuviin ja tunnelmiin: Hey ho, it’s finally, time to go! :P